Seminaarista on ehtinyt vierähtää jo kuukausi, mutta edelleen sen puitteissa käydään keskustelua. Vähemmän aktiivisesti täällä blogissa, mutta aktiivisemmin tavatessa seminaarin kävijöitä, puhujia tai näytteilleasettajia. Hienoa on myös se, että nekin jotka eivät syystä tai toisesta paikalle päässeet, ovat innokkaasti hyödyntäneet seminaarin materiaalia TIEKEn verkkosivuilta.

Palauteyhteenveto osallistujille tehdyn kyselyn perusteella on myös tehty. Palautetta antoi 61 % osallistujista, mikä on oikein hieno määrä! Palauteyhteenvedossa kysyttiin ensimmäiseksi antoiko seminaari uutta ajateltavaa: 95 % vastaajista koki seminaarin vaikuttaneen uusia ajatuksia herättävästi eikä kukaan vastaajista ollut täysin eri mieltä sisällön suhteen.

Seminaarin avainpuhujat, Marko Parkkinen ja Kirsti Lonka onnistuivat tehtävässään, heidän puheenvuoronsa arvioi parhaaksi 69 % vastaajista. Hyvän palautteen sai myös päivän avauspuheenvuoro. Paneelikeskustelu jäi vastaajien mielestä vähän vaisuksi - avoimissa kommenteissa moni totesi keskustelijoiden olleen liiaksi samaa mieltä asioista. Tässä varmasti näkyy myös paneelista puuttuneen puhujan osuus. Iltapäivän sessioita arvostetaan, mutta luonnollista on, että sieltä kukaan yksittäinen puhuja ei nouse suureksi suosikiksi.

94 % kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että seminaarissa heränneitä ajatuksia on hyvä viedä eteenpäin omissa projekteissa. Vastaavasti tilaisuuden mahdollistama verkostoituminen onnistui myös hyvin, 74 % vastaajista tapasi seminaarissa työnsä kannalta uusia, mielenkiintoisia ihmisiä. Myös kumppanistandit koettiin suurimman osan mielestä hyödyllisiksi ja niistä sai hyvin tietoa. 

Vuoden 2009 Vaikuta ja vaikutu -seminaarin kohderyhmä ja osallistujat edustivat huomattavasti laajempaa tehtävä- ja organisaatiokenttään kuin aikaisempina vuosina. Tämäkin huomioiden iltapäivän sessioiden hyödyllisyys ja aiheiden osuvuus oli onnistunut: 84 % vastaajista koki iltapäiväsessioiden puheenvuorojen syventäneen päivän teemaa.

Avoimissa palautteissa saimme myös paljon hyviä ideoita ja ajatuksia seuraavaa Vaikuta ja vaikutu -seminaaria ajatellen. Kiitos kaikille palautteen antamisesta!

Kauan odotettu Vaikuta ja vaikutu - hyvät hankkeet elämään -seminaari pidettiin eilen. Paikalla oli noin 150 aiheesta kiinnostunutta henkilöä. Tunnelma päivän aikana oli mukava, vaikka päivä olikin tiivis ja täynnä asia. Keskustelu oli alusta lähtien aktiivista - monen puheenvuoron jälkeen piti jo rajoittaa kysymysten ja kommenttien määrää. Onneksi taukojen aikana keskusteluja oli helppo jatkaa!

Päivän avasi valtiosihteeri Heljä Misukka opetusministeriöstä kertoen ministeriön terveiset ja toivottaen antoisaa seminaaripäivää. Seuraavaksi Marko Parkkinen avasi kuuntelijoille tuloksellisen yhteistyön anatomiaa, painottaen ongelmia luovuuden lähteenä. Tauon jälkeen päivää jatkettiin hanketoiminnan kulmakiviä ja karikoita pohtivalla paneelikeskustelulla. Ensimmäiseksi panelistit sopivat projektin ja hankkeen määritelmistä: projekti on organisaation omalla rahalla tehtyä työtä, hanke ulkoisesti rahoitettu kehitystyö. 

Verkostoitumis- ja lounastauon jälkeen seminaarissa jakauduttiin kolmeen sessioon: 1) Hyvät hankkeet elämään, 2) Projektiaihio on, mistä kumppanit ja 3) Yritysyhteistyön toimintamalleja. Kaikkiin sessioihin riitti innokkaita osallistujia. Johdattelijat ohjasivat sessioita, joissa valitut alustajat esittelivät aiheita omista näkökulmistaan. Kahvitauon jälkeen kokoonnuttiin jälleen yhteen kuuntelemaan professori Kirsti Lonkan esitelmää projektityöskentelyyn, inhimilliseen tiedonkäsittelyyn ja hyvinvointiin liittyen. Kirsti sai kaiken, mm. stressistä irtautumisen, kuulostamaan niin helpolta - silti se taitaa olla meille kaikille niin vaikeaa.

Koko päivän tiiviinä yhteenvetona toteaisin, että onnistuneen hankkeen edellytyksiä ovat mm. olemassa oleva tarve, priorisointi, skaalautuvuus, sitoutuneet ja riittävät resurssit, luotettavat kumppanit ja toimijaverkosto, tuloksista tiedottaminen ja palautteiden huomioiminen, jatkuvuus myös hankkeen päätyttyä sekä jatkuvan innostuksen ja ideoinnin säilyttäminen. Ja näiden lisäksi tietenkin monta muutakin asiaa! Lisäksi yhteenvedossa todettiin myös, että hankkeiden aika ei ole ohi - on vaan opittava tekemään entistä paremmin entistä parempia hankkeita.

Tiiviin ja paljon asiaa sisältäneen päivän jälkeen jäi vielä aikaa verkostoitua ja tutustua myös Heurekan näyttelyyn. Seminaarin materiaalit julkaistaan TIEKEn verkkosivuilla, www.tieke.fi/vaikutavaikutu viikon 39 aikana. Myös tämä blogi on edelleen auki, joten keskustelua on helppo jatkaa!

Vuoden 2009 Vaikuta ja vaikutu -seminaariin on ilmoittautunut jo reilusti yli 100 henkilöä ympäri maata. Ilmoittautuneet edustavat laajaa kirjoa erilaisia organisaatioita ja erilaisia tehtäviä. Osallistujien roolit jakautuvat tällä hetkellä seuraavasti: johtajat, päälliköt ja rehtorit 48 %, asiantuntija- ja erityisasiantuntija tehtävissä toimivat 9 %, opetustehtävissä toimivat 30 %, suunnittelijat ja sihteerit 13 %. Ja tavoitteena kaikilla luonnollisesti vaikuttaa ja vaikuttua sekä verkostoitua, joka erinomaisesti tällä ryhmällä onnistuneekin.

Mainio esimerkki verkostoitumisesta on seminaarinkin markkinointi: näkyvyyttä haetaan normaalien henkilökohtaisten kutsujen lisäksi erilaisista verkostoista, mm. Suomen eOppimiskeskus, TTL ry, Projektiyhdistys, Mediakasvatusseura, Pedaforum, Sometu, seminaarikumppanien verkkosivut. Verkostot ovatkin hyvä tapa tuoda asiaansa esille - monessa asiassa!

Oletko yllätyksesi joskus huomannut osallistuneesi johonkin hankkeeseen tietämättäsi tai ainakin huomaamattasi? Minä ainakin olen - useankin kerran. Täyttelin tänäänkin yhden esr-raportointilomakkeen, jossa kysyttiin taustatietoja maaliskuussa järjestettyyn tilaisuuteen osallistuneilta!

Ja eihän siinä mitään, jos raportointi edistää aidosti projektin tavoitteita ja seurantaa. Ihan aina ei kuitenkaan tunnu, että nämä raportit edistävät muuta kuin byrokratiaa ja tilaisuuksiin osallistuneiden työajan käyttöä muuhun kuin omiin ydintehtäviin. Vai mitä mieltä olet: osallistun tilaisuuteen, jonka kesto on 3 tuntia -> edistääkö se omaa työllisyyttäni tai tuottaako se edustamaani organisaation monta uutta työpaikkaa? Mielenkiintoinen kysymys on myös se, olenko työssä ”avoimilla työmarkkinoilla” vai ”muualla kuin avoimilla työmarkkinoilla”. Ja tietenkin on hyvä kysyä oliko näin ennen tuota kolmen tunnin tilaisuutta, entä sen jälkeen tai jos lähdin pois kesken tilaisuuden…

Ymmärrettäviä kysymyksiä ovat hyvinkin osallistujien taustatiedot (työllisyystilanne, koulutus, ikä, sukupuoli…), mutta loput ovat usein täyttäjän mielestä ainakin vähän hömppäjuttuja, kun kyseessä on pieni pala pitkäkestoisessa hankkeessa.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehtävänsä mukaisesti jälleen tutkinut hankkeita ja selvittänyt niissä ilmenneitä puutteita ja turhia rahojen käyttöjä, keskittyen nyt erityisesti tietoyhteiskuntahankkeisiin. Keskeisiä ongelmia tuntuvat olevan mm. pyörän keksiminen yhä uudelleen sekä toisaalta esimerkiksi turhat matkakulut. Taloudellisesti merkittävää on varmasti myös se, että hankkeissa saatetaan tehdä ostoja, joita ei kuitenkaan hankintalain mukaisesti kilpailuteta.

Moitteita hanketoiminta saa myös asioiden jatkuvasta selvittelystä ja niiden tuloksena syntyvistä toimintasuosituksista. Käytännön toimiin ei kuitenkaan ryhdytä. Ja hetken päästä saatetaan selvittää jälleen samaa asiaa, mutta käytäntöön vieminen jää edelleen puuttumaan. Lisäksi joidenkin hankkeiden osalta tavoitteiden ja toteuttamiskelpoisuuden tuloksellisuutta ei ole arvioitu riittävästi.

Miten tähän on päädytty: hankkeiden valinnalta ja tavoitteiden suuntaamiselta puuttui suurelta osin riittävä viranomaisohjaus. Lisäksi yhteistyö eri viranomaistahojen välillä takkuaa, joka johtaa helposti päällekkäisyyksiin hankevalinnoissa. Viranomaisten tuleekin määrittää yhtenäiset, valtakunnalliset avustuskriteerit kehittämishankkeille ja kehittää puutteellisia valtionavustus- ja hankintamenettelyitään.

Raporttiin voi tutustua riippumattoman Valtiontalouden tarkastusvirasto verkkosivuilla, http://www.vtv.fi/files/1808/1892009_Yritsten_liiketoiminnan.pdf

Kirjoittaja jää tänään kesälaitumille - eli tämäkin blogi uusien kirjoitusten osalta hiljenee heinäkuuksi. Vuoden 2009 Vaikuta ja vaikutu -seminaari on hyvä jättää lomaksi rauhoittumaan: seminaariin on ilmoittautunut jo yli 70 henkilöä ympäri Suomen, näkyvyyttä on saatu ja seminaarin aiheet kiinnostavat laajalti. Tästä on hyvä jatkaa elokuussa!

Hanketoiminta hiljenee usein muutoinkin kesällä, luonnollisesti. Vaikka onhan sitä tullut törmättyä sellaisiinkin hankesuunnitelmiin, joissa projektityöntekijöiden resurssit on laskettu kovin aikaan saaviksi juuri parhaaseen kesäloma-aikaan! Jos lomat pitää sesongin ulkopuolella, saa sitä heinäkuussa ”yksinäistä” työtä aikaiseksi, mutta yritäpä olla verkostoihminen työasioissa…

Hanketoiminnan hiljeneminen saattaa kyllä näkyä toisellakin tavalla. Eli myös päätöksen teko voi olla kesällä hidasta tai jopa olematonta. Nytkin tiedän muutamia hankkeita, joihin päätöksen piti tulla touko-kesäkuun vaihteessa. Ehkä sitten lomilta palatessa (myöntävät) päätökset ovat itse kutakin odottamassa, että pääsee heti käärimään tosissaan hihat. Kun tuleva syksy on monella muutenkin jo täyttänyt kalenterit varmasti kiitettävästi.

Toivotaan aurinkoisia ja lämpöisiä kesäpäiviä, mutta paremman puutteessa nautitaan sateesta ja kylmästäkin.

Elokuussa palataan!

Osallistuin erääseen kokoukseen, jossa sivuttiin hankkeita ihan ylipäätään, pohtien miksi niiden jalkauttaminen on niin vaikeaa. Yhtenä syynä ilmaan heitettiin yksinkertainen kysymys: Onko hanke oikea tapa kehittää uutta? Tämä kysymys lähti liikkeelle hankkeen hyödynsaajien näkökulmasta. Hankkeessahan määritellään miten asiat tullaan tekemään - ja hankkeen hyödynsaajat on näin asetettu objektin asemaan, joiden tehtävä on ”vain” toteuttaa asiat.

Jokainen voi asettua itse hyödynsaajan asemaan: tee näin, niin asiat paranevat. Onko tilanne sama kuin se, että organisaatioon hankitaan uusi ohjelmisto, se asennetaan koneellesi ja käsketään tehdä jatkossa kaikki työt tällä uudella ohjelmistolla? Muistiko kukaan kysyä: 1) tarvitaanko uusi ohjelmisto? 2) jos tarvitaan, niin miksi ja minkälaisia tarpeita sen tulisi täyttää? 3) haluatko testata ensin erilaisia vaihtoehtoja ennen lopullista päätöstä, jne. jne.

Miten tehdään laaja kehityshanke niin, että kaikkien tarvittavien osapuolten näkemykset voidaan aidosti ja riittävästi huomioida ja silti paketti pysyy kasassa?

Hankerahoituksen edellytyksenä on valmis projektisuunnitelma tuloksineen ja tuotoksineen. Luonnollisesti tehtyä suunnitelmaa tulee myös noudattaa. Hankkeilla on mm. ohjausryhmät, joiden kanssa käydään tarvittaessa neuvotteluita suunnitelmien päivittämisestä. Lienee aika luonnollista, että hankkeen käynnistyttyä todetaan, että asiat ovat muuttuneet niin, että hankkeen tavoitteet eivät olekaan enää parhaat mahdolliset, joten suuntaa on muutettava. Olisikin kiva kuulla, tuntuuko suunnitelmien muuttaminen haastavalta vai helpolta? Ja onko muuttaminen ylipäänsä onnistunut sujuvasti ja riittävän nopeasti?

Mitä pidempää hanketta lähdetään tekemään, sen vaikeampaa suunnitelmien tekeminen on. Hankkeen vaiheistaminen ja pilkkominen osaprojekteiksi luonnollisesti auttaa. Tällöin koko laaja suunnitelma pitää pystyä kirjoittamaan siten, että seuraavan vaiheen tuotokset ovat riippuvaisia myös edellisestä vaiheesta. Miten sitoa vaiheiden keskinäiset riippuvuussuhteet resursseihin ja miten sitouttaa hankkeen osapuolet muuttuviin lähtökohtiin?

Hankkeelle tarvitaan rahoittaj(i)a. Rahoituksen saaminen edellyttää aikamoisen annoksen byrokratiaa, raportointia ja seurantaa – mutta voisiko seurannan tehdäkin aidosti hankkeesta käsin, projektin seuranta mielessä.

Eli voivatko suunnitelmat, raportit ja analyysit ollakin osa omaa toimintaamme, jossa tavoitteena on suunnitella, toteuttaa ja jalkauttaa hyvä hanke? Voimmeko unohtaa byrokratian ja hyödyntää rahoittajan vaatimukset innovatiivisen hankkeemme kannalta oleellisina kehityksen seurannan välineinä?

Harvapa meistä ei ole ollut mukana jossain tieto- ja viestintätekniikkaan ja opetukseen liittyvässä hankkeessa. Käsi sydämellä, kuinka monen hankkeen päätyttyä tulokset tai toimintamallit ovat aidosti jääneet käytäntöön ja parhaimmillaan levinneet myös projektiryhmän ulkopuolelle?

Tulisiko jo ensimmäisessä projektisuunnitelman raakileessa olla mukana levitys- ja jalkauttamissuunnitelma? Jokaisen hankkeita rahoittavan tahon pitäisi kai sellaista vaatia, jos se puuttuu. Nykyään osataan jo vaatia ja kirjoittaa tiedotus- ja markkinointisuunnitelmia, mutta nekin käytännössä kestävät vain hankeajan. Miten tehdä hanke, joka ei pääty rahoituksen loppumiseen? Miten siirtyy tieto ja taito, kun määräaikaiset projekti-ihmiset lähtevät toisaalle seuraavien projektien kimppuun? Jos hankkeen tavoitteena on luoda hyviä, levitettäviä käytäntöjä, mistä luoda ansainta- tai edes ylläpitologiikka, joka mahdollistaa työn hankeajan päätyttyä?